”Aamukasteen viilentämä nurmikko tuntuu hyvältä paljaiden jalkojen alla. Ilmassa tuoksuu kesän vehreys ja katse lepää peltomaisemassa, joka jatkuu lähes silmänkantamattomiin. Kun silmiä oikein siristää, voi pellon takana nähdä kimaltelevan järven, puhtaan sinisen veden, johon aamun maatila-askareiden jälkeen on ihanan virkistävää pulahtaa. Ajatus keskeytyy, kun hiljaisuuden rikkoo pellon ylitse lentävä kurkipariskunta. Askeleet käyvät kapeaa polkua pitkin kanalaan, jonka nurkasta, heinien alta löytyy tuoreita munia aamiaispöytään. Verkkaisen aamiaisen jälkeen on edessä paljon puuhaa. Lasten äänet raikuvat jo pihamaalla. On aika aloittaa uusi kaunis päivä maalla, mihin kaupungin huolet eivät kantaudu. Siellä missä on koti.”
Suomi, se tuhansien järvien, viljavien peltojen ja vehreiden metsien maa. Puhdas luonto ja sen tarjoama rauha ovat tämän päivän ihmiselle entistä tärkeämpiä asioita.
Ennen vanhaan maanviljelijän ammatti oli yksi maamme yleisimmistä elinkeinoista. Maatilat siirtyivät usein isältä pojalle. Lopulta kaikille tiloille ei löytynyt enää jatkajia, ja paljon työtä ja huolenpitoa vaativat maatilat jäivät ilman isäntiä ja autioituivat. Yhtälailla vanhat kauniit kyläkoulut ovat poistuneet käytöstä, meijerit lopet-taneet tuotantonsa, tai vanha seurantalo toimintansa.
Kaupunkien kiireinen elämäntapa, ihmispaljous, aamuruuhkat liikenteessä, ja city-ihmisen elämäntavoista koituva stressi, on ajanut monen pariskunnan ja perheen miettimään asumispaikkaa ja -muotoa uudelleen. Luonnonrauha ja yksinkertainen elämäntapa kiehtovat. Mielessä pyörii ajatuksia lasten kasvuympäristöstä ja tulevaisuudesta. Kuinka maalla asuminen antaisi perheelle enemmän yhteistä aikaa, ja mahdollisuuden kasvat-taa lapset luontoa kunnioittaviksi arkityöntaitajiksi.
Siitä kirjan ajatus lähti – ajatuksesta maalla-asumisesta. Vaikka itse asun kaupungissa, niin osa minusta kaipaa aina kakkoskotiimme maalle, jossa aikanaan isovanhempani viljelivät maata ja kasvattivat kotieläimiä. Kirjan kauneuden takana kuvien muodossa on Kati, joka perheensä kanssa teki täyskäännöksen elämässä, ja muutti kaupungista maalle. Sydämemme asuvat maalla.

Kaikki kirjan kymmenen perhettä asuvat maalla, monet ovat niin sanottuja city-maalaisia, joilla on ollut valta-va kaipuu luonnon lähelle. Heillä on ollut tarve nähdä asiat uudella tavalla, unohtaen kiireet ja keskittyä elä-mään, antaen läheisilleen aikaa, ja mahdollisuuden rauhaan ja hiljaisuuteen. Omavaraisuus tuo elämiseen lisäarvoa, mutta city-maalainen ei saa välttämättä elantoaan maanviljelystä. Maatilan eläimet ovat pääosin lemmikkejä, joita hoivataan.
Narisevat lautalattiat, tulta varjelevat pönttöuunit, elämää nähneet tiiliseinät, ja muu kaikki kaunis ja alkupe-räinen, odottaa maaseuduille hylätyissä vanhoissa taloissa uskollista omistajaansa, joka pitäisi huolen, että elämä siellä jatkuisi huomennakin.