”Häpeänkö alastomana minua katselevan kissan edessä koska olen kuin eläin, jolla ei ole tajua alastomuudestaan? Vai häpeänkö päinvastoin koska olen ihminen, joka tietää olevansa alasti? Kuka siis olen? Kuka minä olen? Keneltä sitä kysyä ellei toiselta? Ehkäpä kissalta itseltään?”

Filosofi seisoo alasti kissansa edessä ja tuntee outoa häpeää, ja äkkiä pienen kissan katse alkaa horjuttaa koko länsimaisen filosofian perinnettä, jolle ”ihmisen” ja ”eläimen” välinen jyrkkä raja on ollut itsestäänselvyys.

Jacques Derridan Eläin joka siis olen on eläinfilosofian moderni klassikko. Kirjassa Derrida purkaa kiehtovalla tavalla länsimaisen eläinajattelun perinnettä ja näyttää, kuinka pyrkimyksemme kätkeä oma eläimellisyytemme ja samanaikaisesti kieltää eläimiltä kaikki se, mitä pidämme itsellemme ominaisena, johtaa meidät kaksinkertaisesti harhaan. Eläin joka siis olen pakottaa arvioimaan uudelleen paitsi suhteemme eläimiin, myös oman ihmisyytemme.

Teos on vaikuttanut ratkaisevasti posthumanistisen ajattelun kehitykseen, ja se on ehdotonta lukemista niin alan tutkijoille kuin kaikille muillekin, joita ihmisyys ja suhteemme eläimiin askarruttaa.