Maantieteilijä Klaudios Ptolemaioksen (n. 150 jKr.) mukaan tunnettu maailma jakaantui seitsemään vyöhykkeeseen. Pohjoisessa oli seitsemäs vyöhyke, johon Itämeren maailma ja varhainen Suomikin kuuluivat.

Mikko Huhtamiehen Seitsemäs vyöhyke tarkastelee laaja-alaisesti Itämeren ja erityisesti Suomenlahden historiaa 1200-luvulta 1600-luvulle. Millaisilla aluksilla Itämerellä liikuttiin ja miten laivat pääsivät määränpäähänsä ilman karttoja tai valomajakoita? Mikä on totuus laivoja hämäävistä harhatulista ja miten haaksirikkoaluksia ja niiden lasteja kohdeltiin? Millä tavoin Mikael Agricola ohjeisti merenkulkijoita Rukouskirjassaan?

Kirjan aikajänne ulottuu keskiajalta suurvaltakauden alkuun. Keskiajalla Itämeren kauppaa hallitsi Lyypekin johtama Hansaliitto. Sen vaikutus taantui 1500-luvun alussa, kun Ruotsista tuli Vaasa-dynastian johtama keskusjohtoinen merivaltio. Ruotsissa rakennettiin tuolloin maanosan suurimmat sotalaivat. Espanjan Filip II kiinnostui samoihin aikoihin Pohjolan laivanrakennuksesta ja metsävaroista. Suomen takametsien tervahaudat kytkeytyivät näin ensi kertaa globaaliin kauppaan ja aikakauden lukuisiin sotiin. Eurooppalaisia armadoja ei olisi voitu rakentaa ilman Suomen metsistä saatua raaka-ainetta.

Kirja perustuu alkuperäislähdeaineistoon ja laajaan tutkimuskirjallisuuteen. Runsas kuvitus täydentää yleistajuista teosta.