”Koskaan ei voi olla varma siitä, mitä nainen todella haluaa, koska muut tietävät sen niin usein hänen puolestaan.”

Deborah Levy kirjoittaa ylistetyn trilogiansa kolmannessa osassa kodeista, joita hän on elämässään rakentanut ja purkanut. Mitä koti merkitsee naiselle? Onko se patriarkaatin kahle vai vapauden tila – kuuluisa oma huone?

Levy on täyttämäisillään kuusikymmentä vuotta, kun hänen nuorempikin tyttärensä lähtee opiskelemaan kodista, jonka Levy on perustanut itselleen ja lapsilleen avioeronsa jälkeen. Sekä hänen asuinrakennuksensa että rakkauselämänsä ovat kipeästi korjauksen tarpeessa. Hän alkaa haaveilla hienosta vanhasta talosta ja granaattiomenapuusta.

Omistuskirjoituksissa Levy liikkuu jälleen pienten arjen tilanteiden, muistin ja terävien yhteiskunnallisten havaintojen välillä vaivattomalla eleganssilla, joka on tehnyt hänen elämäkertatrilogiastaan kirjallisuusmaailman ilmiön.