Neljännessä runokokoelmassaan Tero Liukkonen luotaa sisäisen ja ulkoisen ilmaston muutoksia. Niiden vääjäämättömyys toden­tuu sillä hiuksenhienolla rajalla, jossa hetkellinen kokemus hipai­see ajattomuutta. Liukkosen runoudessa monitahoinen tema­tiikka saa ilmaisunsa kirkkaan yksinkertaisessa kielessä.