Kirje lukijalle.
Olen kirjoittanut tämän teoksen rakkaudesta planeettaan ja taiteeseen. Se on kutsu maisemien pakahduttavuuteen, taiteen seismiseen olennaisuuteen ja
kirjallisuudenlajien hybridiseen tilaan.

Kieli katsoo itseään peilistä. Galaksin ytimessä on supermassiivinen musta aukko. Eläimet todistavat. Maalaustaiteen termi ’valohämy’ (ital. chiaroscuro) näyttäytyy sekä filosofisena asenteena että elettynä kokemuksena: valo, pimeys ja niiden sekoittuminen on yhtäaikaista.

Kaikki on sisäkkäin.

Valohämy on kaunokirjallinen kuvakirja, jossa sekä
tekstit että kuvat osallistuvat kerrontaan täydentäen ja haastaen toisiaan. Teoksen valokuvat olen ottanut noin 10 viime vuoden aikana. Kuvataiteilija Sami Jalosen piirustusten kiehtovan nyrjähtänyt jälki on ihmeellisen osuvassa yhteydessä teoksen alitajuntaan.

Valohämystä muotoutui kuvallinen, tarinan, esseen ja
autofiktion lohkareita käyttävä kontemplatiivinen kirjoitus olemassaolon kauneudesta, historiallisuudesta, outoudesta, väkivallasta, materiaalisuudesta ja tuhosta. Elegia.
– Maria Matinmikko