Kokenut diplomaatti ja Venäjän-tuntija Rene Nyberg valottaa esseissään Suomen geopoliittista asemaa ajan pitkässä kaaressa. Nyberg liikkuu Skandinavian ja Venäjän historian maaperällä suvereenisti ja löytää kiinnostavia rinnakkaisuuksia menneen ja uudemman maailman murroskohdista.

Pohjolan vanhin yya-sopimus solmittiin 1493 Moskovan suuriruhtinaskunnan ja Tanskan välillä, sillä vihollinen – Ruotsi – oli heille yhteinen. Siksi myös vanhin tunnettu Iivana Julman muotokuva löytyy Tanskasta. Pohjalaiset vastustivat 1700-luvun loppupuolella tieyhteyksien parantamista Savoon ja Karjalaan aivan samasta syystä kuin Suomi vältti poikittaisteiden rakentamista
Lappiin kylmän sodan aikana.

Pietari Suuri nöyryytti ruotsalaisia sotavankeja marssittamalla heidät Moskovan läpi. Hän teki samoin kuin ruotsalaiset, jotka esittelivät 1570-luvulla tanskalaisia sotavankeja tukholmalaisille. Pietari Suuri ratsasti vankikolonnan perässä, toisin kuin Stalin kesällä 1944. Stalin ei itse näyttäytynyt, mutta marssitti silti saksalaisia sotavankeja Moskovassa ja pesetti kadut huolellisesti heidän jälkeensä.

Miksi Tanska selvisi Suuren Pohjan sodan jälkeisestä 1700-luvusta ilman sotia, vaikka Ruotsi sekaantui niin moniin tuhoisiin sotiin? Ruotsin kohdalla kahden rintaman sodan uhka poistui vasta sitten, kun Ruotsi oli menettänyt Suomen ja Tanska Norjan. Silloin kahdesta tuli neljä.

Nybergin esseet yllättävät ja näyttävät lukijalle historian jatkumon ja dynaamisuuden, alati muuttuvan muodon.