Kääntäjä ja taiteilijaprofessori Tarja Roinila (1964- 2020) oli suvereeni kielen ja kirjallisuuden ihminen.

Hän suomensi proosaa, runoutta ja filosofiaa; opetti, tulkkasi, toimitti – ja kirjoitti.

Roinila piti kääntämistä aivan omanlaisenaan tapana tehdä kirjallisuutta. Hänelle kääntämisen ihme oli kahden, toisilleen vieraan kielen dialogissa ja hankauksessa, jossa kielieron vastus voitetaan, ja omasta kielestä nousee
esiin jotain vieraan esiin kutsumaa. Ihmeen saa aikaan alkuteos, joka auttaa ja pakottaa solmimaan ennennäkemättömiä yhteyksiä kielten välillä.

Utelias ja analyyttinen Roinila osallistui koko 1990-luvulla alkaneen uransa ajan kirjalliseen keskusteluun. Hän kehitti pitkään esseeääntään, jossa yhdistyvät hänen värikäs ja lukenut persoonansa ja hurja intohimonsa kieleen. Pitkään tekeillä ollut esseekokoelma ei kuitenkaan koskaan ehtinyt valmistua Roinilan kuoltua liikenneonnettomuudessa.

Samat sanat kokoaa yhteen Roinilan julkaistuja ja ennen julkaisemattomia kirjoituksia.