1900-luvun alun Pariisiin sijoittuva taiteilijaelämän kuvaus, Gertrude Steinin Pariisi Ranska, on muodostunut yhdeksi kestävimmistä Euroopassa kirjoitetun amerikkalaisen kirjallisuuden klassikoista – Hemingwayn ja Scott F. Fitzgeraldin kirjojen ohella. Stein kuvaa viimeisenä Ranskan natsimiehitystä edeltäneenä päivänä julkaistussa omakohtaisessa romaanissaan vuosisadan alun Pariisia ja sen boheemia elämää. Hän pohtii aikakauden kuvataidetta ja kirjallisuutta, niiden uusimpia virtauksia yllättävistäkin näkökulmista: muun muassa pariisilaisen muodin kautta.

Samalla Stein kertoo omasta lapsuudestaan ja kuvaa teoksessaan limittäin San Franciscoa ja Pariisia, Yhdysvaltoja ja Ranskaa. Hän tiivistää kahden kotimaan teeman kautta amerikkalaisen kadotetun sukupolven ydinkokemuksen: ”Kirjailijalla täytyy olla kaksi maata: se, johon hän kuuluu ja se, jossa hän todella elää.”